Naula, taulukoukku, ruuvi vai taulukiskot?

Seinämateriaali on tärkein valintakriteeri sille, mikä on oikea kiinnitystapa taululle. Seinämateriaalin voi yleensä tunnistaa koputtelemalla seinää. Ontto ääni kertoo puurunkoisesta rakenteesta, jonka koolausten päällä on kipsilevyä tai muuta ohutta rakennuslevyä. Koolausten kohdilla ontto ääni muuttuu napakammaksi.  Kovat seinät taas ovat varsinkin uudemmissa asunnoissa betonia, mutta kyseessä voi olla myös tiili- tai harkkoseinä. Varmimmin sen selvittää tekemällä koeporauksen, jonka porauspölystä voi päätellä seinämateriaalin.

Jos materiaalin tunnistamisessa on vaikeuksia, asiaa voi selvittää myös esimerkiksi isännöitsijältä tai omakotitalossa entisiltä omistajilta. Uudemmista asunnoista löytyy usein käyttö- tai huoltokirja, johon rakennusmateriaalit on kirjattu.

Tiedä millä kiinnität

Materiaaliltaan herkimpiä ovat kipsilevystä tehdyt väliseinät. Niiden pinta saattaa lohjeta huolimattomasta kiinnityksestä tai liian reippaasta vasaroinnista. Kipsilevyseinissä on turvallisinta käyttää joko erityisiä kipsilevykoukkuja tai porattua ruuvia, jonka reikään tulee kipsilevylle suunniteltu tulppa.

Pelkät kannalliset naulat toimivat parhaiten puumateriaaleissa, kuten lastulevy-, puu- ja hirsiseinässä. Naulakiinnitys sopii kevyille ripustuksille, ja naula lyödään aina yläviistoon asentoon. Vähän painavammille tauluille on turvallisempaa käyttää metallisia X-koukkuja, joissa paino jakaantuu useamman naulan varaan.

Koviin seiniin on saatavana omanlaisiaan valkoisia, muovikantaisia taulukoukkuja. Ne lyödään seinään kiinni koukussa olevilla ohuilla teräspiikeillä. Taulukoukut tarttuvat seinään napakasti, joten niiden irrottaminen myöhemmin voi olla haastavaa. Jos kovan seinän pinnassa on tasoite tai rappaus, on oltava varma, että taulukoukun kiinnitys ulottuu seinäpintaan saakka. Pahimmillaan taulukoukku rikkoo vain tasoitteen ja pinnasta murenee pois iso pala.

Porattava ruuvi on kiinnitystavoista varmin ja järein – ja se sopii lähes kaikille seinämateriaaleille. Oikein kiinnitettynä ruuvi kantaa painavampiakin esineitä, kuten peilejä ja ryijyjä. Jos esine on kovin kookas tai erikoisen muotoinen, kiinnitys kannattaa tehdä useamman ruuvin varaan.

Tiedä miten kiinnität

Ennen poraamista on tärkeää ottaa huomioon, missä sähköjohdot ja vesi- ja viemäriputket kulkevat. Ne kun voivat kulkea lähelläkin seinän pintaa. Niiden sijaintia voi selvittää esimerkiksi rakennuspiirroksista sekä erilaisilla rakenneilmaisimilla.

Poraamiseen kannattaa käyttää iskevää poraa ja kunnollista, terävää terää. Tämä on tärkeää varsinkin, jos seinämateriaali on helposti murenevaa, kuten esimerkiksi reikätiili tai ontelorakenteinen kevytbetoni. Jos seinän rakenteesta ei ole varmaa tietoa, kannattaa porata ensin ilman iskua ja kytkeä se päälle vasta, kun tuntee vastuksen. Reikään tarvitaan aina kiinnitystulppa eli proppu, joka ankkuroi ruuvin reikään tukevammin. Proppu valitaan seinämateriaalin mukaan. Varmista aina ennen poraamista minkä kokoisella terällä propulle tulee reikä porata.

Myös seinän pintaan levitetyn tasoitteen tai rappauksen paksuus vaikuttaa taulujen ripustukseen. Jos tasoitetta on kovin paksusti kovan seinän pinnassa, tasoitekerros voi poratessa lohkeilla reiän ympäriltä. Ruuvin pitää myös olla silloin tarpeeksi pitkä, että se kiinnittyy kiinteään seinään asti. Jos ruuvi on kiinnittynyt vain pinnassa olevaan kerrokseen, taulu voi tulla nopeasti alas tasoitteen tai rappauksen mukana.

Taulujen kiinnityksessä kannattaa ottaa varman päälle ja mitoittaa ripustus mieluummin liian ison kuin liian pienen kuorman mukaan. Tämä ehkäisee myös kiinnikkeen irtoamisesta johtuvia vahinkoja seinille ja ripustetuille esineille.

Tiedä mihin kiinnität

Taulun paikan valinta on vaikeaa ja monesti remontin tai uuteen kotiin muuton jälkeen taulut jäävät odottamaan ripustusta, kun paikasta on epävarma ja seinäpintoja halutaan säästää. Innokas sisustaja taas vaihtelee taulujen ja koriste-esineiden paikkoja ahkeraan ja aina vanhat kiinnityspaikat eivät sovi uusille sommitelmille. Taulunripustuskiskoilla seinien maali- ja tapettipinnat saa pidettyä reiättöminä, mutta seinät pysyvät ehjinä, vaikka taulujen paikkaa vaihdeltaisiin loputtomasti.

Taidegallerioista tutun ripustusjärjestelmän voi toteuttaa kotiinkin aivan edullisesti. Pisla Easy -taulunripustuskiskoja on kaksi mallia: seinään kiinnitettävä seinäkisko tai profiililtaan sirompi kattoon kiinnitettävä kattokisko.

Pisla Easy -seinäkiskoja on saatavilla valkoisena ja harjatun alumiinin sävyssä sekä valkoisella pohjakäsittelyllä pinnoitettuna, jonka voi maalata omalla maalilla huoneen sävyyn. Näin lista sulautuu huomaamattomasti sisustukseen. Maalaamiseen voi käyttää niin vesi- kuin tärpättiohenteisia maaleja. Seinäkiskon voi asentaa aivan katon rajaan, jolloin se toimii kattolistana. Parhaiten se toimiikin asennettuna koko huoneeseen. Kiskon voi kuitenkin asentaa mihin paikkaan vaan seinällä ja vaikka vain osalle seinää, siihen mihin taulut halutaan sijoittaa.

Pitkälle seinälle voi asentaa useamman kiskon kiinni toisiinsa, jolloin vaijereita voi liu’uttaa kiskolta toiselle. Reunimmaiset kiinnikkeet kannattaa asentaa vierekkäin liitoskohdan molemmin puolin, niin kiskon jatkaminen onnistuu saumattomasti ja liitoskohta on varmasti tasainen. Kulmat ja nurkat viimeistellään kulmakappaleilla.

Jos kiskoa tarvitsee lyhentää, se onnistuu helposti rautasahalla. Kiskon päädyt viimeistellään päätykappaleilla, joiden ansiosta taulujen vaijerit eivät pääse luiskahtamaan vahingossa pois kiskolta.

Taulukiskot myydään setteinä, joissa on kaikki tarpeellinen mukana: kisko, asennuskappaleet, päätytulpat ja koukut vaijereineen. Settien sisältö vaihtelee kiskon pituuden ja koukkujen mallien mukaan. Koukkuja, vaijereita ja muita ripustuksen lisätarvikkeita myydään myös erikseen, joten voit lisätä olemassa olevaan kiskoon useamman ripustuspisteen. Yksi kisko kannattaa oikein kiinnitettynä 20 kg painon. Koukkuja taas on erikokoisille kantavuuksille neljästä kilosta jopa 30 kiloon saakka.

Ripustuskoukun korkeutta voi säätää 1,5 metriä pitkässä vaijerissa koukussa olevan lukituksen avulla. Siksi vaijeria ei kannata lyhentää enempää kuin sen verran, ettei se näy taulun alareunasta. Nylonvaijerin lyhentäminen onnistuu ihan keittiösaksilla. Teräsvaijerin taas voi vaikka kieputtaa lenkille taulun taakse piiloon. Yhteen vaijeriin voi myös laittaa useamman koukun tauluineen, kunhan painoraja ei ylity. Raskas taulu tai peili voi sen sijaan vaatia useamman vaijerin, jotta pysyy hyvin paikallaan ja tasapainossa.

Taulujen paikkoja voi vaihdella kiskossa vain liu´uttamalla sivusuunnassa ja vaijerissa koukkua nostamalla tai laskemalla. Taulujen paikan vaihto tai uusien sommitelmien tekeminen on enää vain mielikuvituksesta kiinni!